Sakari Aalto Ulvilasta on tehnyt nojapyörän kierrätysosista. Takapää on Tunturi-retkipyörästä ja etuhaarukka 22" nuorisopyörästä.
Matti Airas Helsingistä kokosi etuvetoisen A.S.Engineering'in S-327:n rungon toimivaksi pyöräksi alkutalvella 1998.
Tommi Alatalo ajaa Optima Baron x-low'lla. Taitaa ajella jossain Äänekosken vaiheilla, koska kimmokkeen on antanut Tapio Ängeslevä.
Yrjö Cajanus Kempeleestä on piirustuksia mukaillen rakentanut kaksipyöräisen Bentech SWB ASS -nojapyörän. Piirustukset hän tilasi osoitteesta www.bentechbikes.com panemalla käteistä kirjekuoreen.
Terho Eskelinen Turusta on tehnyt etuvetoisen delta-mallisen kolmipyörän ja on osallistunut sillä ainakin Eco-Trip 2001:een ja 2003:een. Terho on valittu Kevytkulkuneuvojen Ystävät ry:n hallitukseen ja sihteeriksi vuodeksi 2004 ja 2005.
Ari Eskola Oulusta on tehnyt oheisen kolmipyöräisen chopperin, nimeltään Wumppa.
Taka-akseli on vanhasta invapyörästä. Runko, haarukka, penkki, lokasuojat, sarvet, polkimet, kettinkisuoja,
bulletit, maalaus jne. ovat omatekoisia. Pyörässä on lataava sähköjärjestelmä. Lopputulos näyttää varsin viimeistellyltä.
Oheisessa kuvassa ajaja ja Wumppa yhdessä. Arilla on Oulun eteläpuolella Rantsilassa konepaja,
jossa voi teettää osia nojapyöriin, www.eskolankonepaja.fi.
Erikoistuotteet-sivulla on lisäkuvia oheisesta kolmipyörästä.
Hyvinkäällä asuva Vittorio Giannini on tehnyt tämän nojapyörän. Vittoriolla on myös isopyöräinen versio.
Åke Gustavson Turusta on miettinyt takaohjattua kaksipyöräistä nojapyörää. Vaikea tehtävä! Itse tunnen vain yhden toimivan takaohjattavan kaksipyöräversion Saksasta. Senkin ajaminen hiljaisessa vauhdissa näytti aika epävarmalta. ECO-Trip 99:ssä Åke oli vastavalmistuneella matalalla etuvetoisella kaksipyörällään (ks. kuva). Åken www-sivujen perusteella hän on suunnittelemassa katettua takaohjattavaa kolmipyörää. Idea nro 2 on aika lähellä sitä, mitä minäkin olen miettinyt (= Hipparion takaperin; ks. Åken sivut).
Leif Granrothin Challenge Taifun. Hankittu kesällä 2000. Pitkätkin matkat taittuvat kevyesti urheilullisen matalalla nojakilla.
Heikki Gröndahl Helsingistä osti huhtikuussa 2009 Sähköpyörästä Scorpion FS -kolmipyörän.
Siinä on jousitus kaikissa pyörissä, Rohloff'in 14-vaihteinen rumpuvaihde ja Avid BB7 -levyjarrut.
Rober Gyllenger Turusta ajaa oheisessa kuvassa sähköavusteisell pystypyörällä. Robert on tehnyt myös mm. yksipaikkaisen
Perspiraattorin, lujitemuovirunkoisen kinnerin, joka on saanut myös katon (alempi kuva). Muita kokeiluja ovat mm.
sähkökäyttöinen Volkswagen Kleinbus. Viimeisin henkilöautoon tehty sähköautomuunnos oli näytteillä Kaarinan
"Energiakapina"-näyttelyssä ja seminaarissa keväällä 2009.
Taisto Hankaniemi Kälviältä
on rakentanut kuvan mukaisen pitkärunkoisen nojapyörän, Maannuoliaisen (Ground Huggerin sukulaisen),
joka on nyt (2009-05) valmis. Pientä parantelua on Taistolla aikomus vielä tehdä.
Mårten Hedman ajaa
Turussa Redmount Rolleria. Pyörä on hankittu huhtikuussa 2005.
Janne Heilä Luvialta on rakentanut nojapörän vanhoista osista: Takapää on maasturista ja muu runko on Tunturilta
saaduista putkista, TIG hitsattu. Rungosta tuli kohtalaisen kevyt ja se maalattiin pulverimaalaamossa.
Pyörä on tarkoitettu lähinnä retkiajoon ja kesän 2007 retkellä testattuna toimi loistavasti.
Tavaroiden ollessa aika keskellä ja alhaalla ei kuorma juurikaan tunnu.
Tekeillä on Tour Easy -klooni kahdesta maantiefillarista.
Jani Hellberg
Haminasta rakensi keväällä 2003 kolmipyörän ja ajeli sillä työmatkojaan. Vaihteita näkyy olevan riittävästi.
Etupyörien tuenta on kaksipuolinen. Pyörä on juuri (2006-03) myyty Arto Joutsimäelle (Vantaa), joka on hieman muunnellut sitä.
Jari Hietala Kuopiosta on rakentanut erittäin pitkärunkoisen (2,6 m kokonaispituus) kaksipyöräisen ja on
luvannut kertoa pyörästä enemmän, kunhan ajokokemusta kertyy.
Sakari Holma Vaajakoskelta on rakentanut kuusi puu-vanerirunkoista kaksi- ja kolmipyöräistä nojapyörää sekä
yhden metalirunkoisen nojapyörän. Näiden lisäksi kolme metallirunkoista on rakenteilla. Suuren mallimäärä takia
Sakari on nimennyt pyörät nimen lisäksi unnuksilla sh1...sh10. Ensimmäinen kolmipyörä oli sh1 (kuva alla).
Ziphy 3 (sh2, viereinen kuva) on Ziphy 1:n kehitelmä ja siinä on nykyään avattava/purettava sadekatos.
Ziphy 1 (sh1), kolmipyöräinen puu-vanerirunkoinen nojapyörä, se ensimmäinen.
Lulla 1 (sh3), kaksipyöräinen puu-vanerirunkoinen nojapyörä.
Snake 1 (sh4), pitkärunkoinen kaksipyöränojis.
Snake 5 (sh5), vähän lyhyempirunkoinen kaksipyöränojis.
Sakari on tehnyt nojapyörään liitettävän pienasuntovaunun. Kuvasarja toteutuneista ja suunnitelluista
nojapyöristä on Sakarin sivulla www.flickr.com/photos/saholm,
sakuholma's photos ja käyttöähavainnollistava video
youTubessa (a biketrailer). Suunnitteilla Sakarilla on myös matalampi, kasaan painettava asuntovaunu.
Komsa (sh6) on Sakarin uusin kolmipyörä, alun perin tyyppiä Hipparion, mutta nyt hieman muutettu.
Talvitestiajosta tammikuussa 2008 on videonpätkä YouTubessa.
Nyt (syksy 2008)) Sakari on muuttanut ohjauskulmaa pystymmäksi, jolloin Komsaa ei voi enää sanoa Hipparion-tyyppiseksi.
Sakari saa rungon väpäjämään polkiessa ja kovassa vauhdissa, mikä mielestäni johtuu liian joustavasta runkomateriaalista
(puu + vaneri). Alumiinirunkoinen Hipparion ei vipata eikä vispaa, runko on jäykkä.
Sakari on rakentanut myös metallirunkoisen nojapyörän, Wol-nimisen kaksipyörän (sh7), jonka hän on myynyt
Aake Siekkiselle (ks. ko. kohta). Kolme metallirunkoista on valmiina tai tekeillä (sh8...sh10) ja sh11 suunnitteilla.
Pyöristä on paljon selostuksia lowride.info-kekustelupalstalla ja Sakarilla on kuvia flickr:ssä.
Jukka Hopeavuori Helsingistä on syksyllä 2006 ostanut Sähköpyörästä
Sinner Demon 2026:n. Vaihteena on SRAM Dual Drive ja kahdeksan ratasta. Perusversioon lisätty
retkeilyvarustusta: kaksi tavaratelinettä ja valot. Jukka on avannut www-sivut:
www.nojakki.net. Siellä on muun muassa kertomukset Eco-Tripeistä 2007 ja 2008.
Autottomana päivänä 2009 Jukalla oli allaan upouusi edellisenä päivänä paketista purettu trike.
Vikke Hyvönen on
Lahden muotoiluinstituutissa tehnyt opinnäytteenä kaksipyöräisen nojakin, josta kuvan mukaan näyttävät vielä puuttuvan
käyttöpyörässä tarvittavat laitteet. Kuva on lainattu Etelä-Suomen Sanomista.
Ilona Ihaksi
osti Vantaalla asuessaan Härmäpyörän protoyypin ja lisäsi siihen jalkatuet. Sähkömopojen lisäksi Ilona pääsee nyt polkemaan.
Kuvassa taustalla on aviomies Matti Vuorensyrjä. Ilonalla on kissapitoiset kotisivut.
Kissapäiväkirjassa on hauskoja kuvia pikkupedoista, Kaaposta ja Uunosta. Nyt Ilona asuu Lahdessa.
Arto Joutsimäki Vantaalta on kirjoittanut
nettipäiväkirjan Flevo Triken hankinnasta ja sen modifioimisesta kaksipyöräiseksi. Arto myi Flevon Espooseen
ja osti tilalle Saksasta taiwanilaisen TWbent-nojapyörän.
Talviajoon Arto
osti Jani Hellbergiltä (Hamina) itse tehdyn tadpole-mallisen kolmipyörän, joka sai uuden istuimen ja lokasuojat ja
joka on muutettu sähköavusteiseksi
itävaltalaisella Akkubike-apumoottorilla. Moottorin säätölaitteet
vastaavat EU-määräyksiä ja hinta on edullinen verrattuna esim Heinzmannin napamoottoreihin.
Jarkko Juvonen Kuopiosta on rakentanut ainakin neljä lyhytrunkoista kaksipyöränojakkia. Jarkko aloitti kesällä
1999 etuvetonojisprojektin. Ohjauksen mukana kääntyvällä keskiöllä varustettu "romismixte-etuveto". Vehje tuntuu toimivan.
On lisäksi kokoontaitettava.
Syksyllä 2000 Jarkko tilasi M5 CityMate -kaksipyöränojakin rungon. Nyt M5 CityMate on myyty.
Marjatta ja Jyri Järvinen> hankkivat kaksi Trice Q -kolmipyörää maaliskuussa 2009,
sinisen ja punaisen. Linkki kuvakokoelmaan.
Teemu Kalvas Kilosta ajelee
Nazca Fierolla (20/20 USB SWB).
Juha Kannala teki
lyhytrunkoisen kaksipyöräisen nojakin jo ennen kuin löysi minun www-sivuni ja on myös tehnyt etuvetoisen Flevo-tyyppisen kaksipyöräisen.
Keijo Kansonen Helsingistä tuo maahan Sähköpyörä Oy:n nimissä useita saksalaisia ja hollantilasia kaksi- ja kolmipyörämalleja.
USAlaisen Bike E:n tuoti on loppunut,
Pentti Karikko Loimaalta on pari kolme vuotta ajanut Flevo Trikella. Tallissa on myös Sinclairin C5, pääasiassa äidin (85 vuotta) käytössä.
Reino Karpio rakensi v. 1949 amfibiokinnerin, jolla hän matkusti ystävänsä kanssa meren yli
Ruotsiin ja sai runsaasti julkisuutta lehdistössä. 1970-luvulla Tekniikan Maailma julkaisi laajan jutun Reinon amfibiokinneristä.
Reino Karpio valittiin Kevytkulkuneuvojen Ystävien kevätkokouksessa 2000 yhdistyksen ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Reino kuoli helmikuussa 2005 86-vuotiaana.
Amfibiokinneri on kadoksissa. Se voitaisiin entisöidä, jos se löytyisi jostain. Viimeksi se on nähty 1970-luvulla
Tekniikan museon varastossa.
Osmo Karttunen Joensuusta on ostanut belgialaisen kinnerin merkiltään WAW. Kinnerissä on kuomu, mutta ilmastointi ei riitä,
vaan tuulilasi sumenee syyskeleillä.
Tapani Karttunen Vantaalta ajelee osan työmatkoistaan kesällä 2008
Saksasta tilatulla ZOX26 lowlla, joka
on etuvetoinen 26/26-SWB. Tavoitteena olisi modata siitä kallistuva deltatrike.
Jorma Karvonen Helsingistä on matkaili v. 2003 Kett-Wieselillä Etelä-Ranskassa. Jorman kolmiosainen matkakeromus on KevY:n Jäsentiedotteessa 3/2003...2/2004. Jorma hoitaa Kevytkulkuneuvojen Ystävien verkkosivuja. Jos sivulle on jotain lisäämistä tai korjaamista, ota yhteys Jormaan.
Jukka Keränen on koonnut ensimmäisen nojapyöränsä maastopyörän, kilpapyörän ja lastenpyörän osista. Kolmipyöräinen nojapyörä on
suunnitelmissa.
Timo Kemppaala Helsingistä tilasi Sähköpyörästä Sinner Comfort -kolmipyörän
ja sai sen toukokuussa 2008.
Pekka Ketola rakensi joskus (?) amfibiokinnerin. Perusrakenteena on vanhoista polkupyöristä rakennettu
kolmivaihteinen nojapyörä. Runko on tehty 2 mm vanerista, joka on tiivistetty vedenpitäväksi.
Perässä on vanhasta vintilästä tehty potkuri, joka pyörii takapyörää pyörittämällä.
Koeajot on tehty Vaasan kaduilla ja meressä.
Pekka Ketola on myös v. 2008...2009 entisöinyt 1950-luvun Ajatar 2 -kinnerin. Siitä tarkemmin
Pekan blogissa.
Veli-Pekka Ketola matkusti heinäkuussa 1999 Keski-Eurooppaan kokeilemaan kaksi- ja kolmipyöräisiä nojapyöriä. Tutkimusmatkan kohteina olivat Flevo, M5 ja Optima Hollanissa, Twike-myymälä Sveitsissä ja Inspired Cycle Engineering(Tricen valmistaja) Englannissa. Julkaisen ohessa Veli-Pekan kirjeen matkastaan (tosin ilman Veli-Pekan lupaa).
Juha Kirkas Helsingistä ajaa Trice TNT -merkkisellä tadpole-nojapyörällä, jossa on Sreamer-etukate.
Katteen ja ajajan päälle saa levitettyä sadesuojan, joka kuvassa on pinossa katteen päällä. Juha on polkenut Tricella mm. Keski-Euroopassa.
Tero Koistinen Joensuusta on rakennellut mm. kolmipyöränojakin.
Arto Kolehmainen Helsingistä on rakentanut vanhasta pyörästä kaksipyörä-nojakin ja onnistunut ensi yrittämällä tekemään ajettavan fillarin. Vanhaa runkoa on jatkettu teräsputkella. Ohjaus on yläpuolinen. Kaikki osat on tehty vanhoista osista muovaamalla.
Miro Samuli Kontio Helsingistä on tehnyt (2009-09)
täysjousitetusta maastopyörästä etuveto-nojapyörän käyttämällä hollantilaista Cruzbike-rakennussarjaa.
Seppo Kurki Jyväskylän maalaiskunnasta on rakentanut kolmipyörän,
jonka osat olivat 2 vuotta valmiina tallinnurkassa, mutta nyt viimeistelyssä. 7-vaihteinen takanapa, edessä rumpujarrut,
runko 26" nuorisopyörästä. Etulokasuojat ja ketjusuoja vielä asentamatta.
Olli Kuusistolla Kaarinasta (tai oikeastaan Paraisilta) on varasto kevytajonevoja, mm. kierrätysosista tehty nojapyörä Easy Rider, kolmipyöräinen Berkut, katettu rinnakkainistuttava sähköavusteinen velomobiili Perspirator Witch ja lisäksi sähkövene Solveig. Olli on Kaarinan-Piikkiön kansalaisopiston rehtori. Opiston Taitokeskuksessa on ollut tekeillä useita yksipaikkaisia Perspiratoreita, joista yhden olen nähnyt useammalla Eco-Tripillä. Kaksipaikkaisia Perspiraattoreita on tehty useita kappaleita Kaarinassa.
Olli Kuusiston Sähkövene Solveig kulkee enemmän tai vähemmän aurinkovoimalla. Jos aurinko ei paista tarpeeksi, akut ladataan sähköverkosta, jonka jälkeen vene kulkee koko päivän.
Olli Kuusisto valittiin Kevytkulkuneuvojen Ystävät ry:n syyskokouksessa 2005 yhdistyksen kaikkien aikojen toiseksi kunniajäseneksi (ensimmäinen oli Reino Karpio).
Henry Kylänlahti Espoosta ajaa Nazcaa ja myi vähän käytetyn Baron-kaksipyörän.
Henryn www-sivut ovat avautuneet osoitteessa Lowride.info. Sivulla on mm. kuvia eri nojapyörätapahtumista.
Jorma Laesharju Mäntyharjulta ajelee Nazca Explorerilla, joka on hankittu Ronin Nojapyärät -liikkestä
(www.kolumbus.fi/vanderwoude/nojapyorat). On käynyt Kallaveden kierroksella Kuopiossa ja myös Tanskassa Själland Rundt -ajossa.
Markku Lahtinen Kangasalalta pyöräilee oheisessa kuvassa Mango'lla,
jonka hän osti käytettynä, kolaroituna ja korjattuna Hollannista v. 2005. Markku on Kangasalan palkallinen pyöräilyguru.
Kangasala on mukana Suomen pyöräilykuntien yhteistoiminnassa ja Markku Vanhat Velot -yhdistyksessä. Markun edellinen
pyörä, M5 Shockproof, josta juttua on Kevytkulkuneuvojen Yastävien Jäsentiedotteessa 2/2001,
on myyty. Vielä vanhempi nojakki, Peter Ross'in suunnittelema Crystal Recumbent on myyty kauan sitten.
Markku on matkustellut nojakillaan useita kertoja Keski-Euroopassa. Matkajuttuja on julkaistu KevY:n jäsentiedotteissa.
Tampereen museokeskus Vapriikissa oli laaja polkupyöränäyttely Velomania! 31.3.2007–10.8.2008.
Siellä painopisteinä olivat pyöräilyn alkuvuosien kehitys, joka on Suomessa hieman tuntemattomampaa, tamperelainen
pyöräteollisuus ja pyöräilyn kulttuuriset aspektit. 256-sivuiseen näyttelylkirjaan Velomania! on
Markku kijoittanut luvun kinnereistä ja nojapyöristä. Luvun nimi on Nojapyörä, polkuauto ja kinneri.
Julkaisua on mahdollista ostaa Vapriikista (www.tampere.fi/vapriikki/nayttelyt/velomania.html).
Joonas Laine on rakentanut Python-tyyppisen nojapyörän
kierrätysosista saatuan kimmokkeen Tampereen Vapriikin Velomania!-näyttelystä.
Esko Lehto Lieksasta on ajanut Suomen ensimmäistä (ja toiseksi ainoaa) Kingcyclea jo useita vuosia. MT-Bike toi niitä Suomeen kaksi kappaletta, ja toinen on MT-Biken omistajalla. Esko Lehdon pyörässä on etukate, mutta ei takakatetta (kuten kuvan Kingcyclessä; kuva otettu v. 1997 Kölnissä).
Ilkka Lehto ajelee Espoossa ICE Microlla (Trice).
Esa Lehtonen Helsingistä ajelee Anthrotechilla
ja poikansa Mikko (kuvassa) Radius C-4:llä. Anthrotech on ostettu elokuussa 2005.
Timo Lehtonen Vaajakoskelta osti syksyllä 2000 Veli-Matti Vuorensyrjän kaksipyöräisen Optima Cheetahin ja talvella vaimolleen Arja Vaismaa-Lehtoselle Veli-Matin kolmipyöräisen Greenspeedin. Veli-Matti osti tilalle Bike E:n. GreenSpeedin Trike on myyty edelleen Raumalle. Arja ja Timo järjestivät Eco-Trip Finland 2003:n ja Timo myös kesän 2006 Eco-Tripiä Jyväskylän seudulle.
Petri Leinonen Juvalta kävi kokeilemassa Keski-Euroopassa nojapyöriä. Suosikki oli Bevo. Tekeillä (ja ehkä valmiskin) on puolipitkä kaksipyöräinen.
Phillip Lewis Helsingistä on lokakuussa 2006 koonnut pakkauksesta tilaamansa punaisen Trice QNT'n.
Phill on ajanut sillä työmatkansa, myös talvella. Phill'in englanninkielinen blogi ajeluista on osoitteessa
trikersdiary.blogspot.com/.
Pekka Liimatainen Turusta on rakentanut lujitemuovirunkoisen yhden hengen Perspiraattorin, joka on on jo useita kertoja osallistunut Suomen Eco-Tripeihin.
Tomas Lindén tilasi Australiasta Greenspeedin 2-pyöräisen GBR 20/26 (kuva nojapyörätekstin loppupuolella). Runko tuli elokuussa 1998, reilun kuukauden myöhässä ja Tomas kasasi siitä pyörän. Toimitus oli puutteellinen, koska tilaustiedot eivät olleet siirtyneet oikein kokoonpanopaikkaan tilausten vastaanottopaikasta. Viereisessä kuvassa pyörä on vielä USS ja ilman etuvaihtajan putkea. Hintaa rahteineen kaikkineen kertyi n. 12.000 mk. Tomas pani myöhemmin pyörän siihen kuntoon, jossa sen pitikin olla, (GIF-kuva 101 kB). Tomas otti osaa Sveitsin HPV-kisoihin elokuussa 1999 ja on siten ensimmäisenä osallistujana automaattisesti Suomen mestari.
Tuomo Linden on ajellut (ainakin kesäkelillä) Vantaan ja Espoon väliä M5:llä (lyhytrunkoinen kaksipyöräreku, alapuolinen ohjaus). Kaksipyöräisen ajaminen taajamaliikenteessä on hieman huteroa, joten Tuomo on alkanut kiinnostua kolmipyörärekuista. Mutta pitkään aikaan ei miehestä ole kuulunut mitään.
Timo Lindström Turusta on rakentanut kaksi tadpole-nojapyörää, yhden kaverilleen ja yhden itselleen (kuva tulee joskus, saman tapainen kuin seuraava, veljensä Toni Lindströmin tadpole).
Turkulainen Toni Lindström osti v. 2003 Sähköpyörästä Nazca Fieron ja on nyt rakentanut tadpole-kolmipyörän (kuvassa).
Tero Linnanen, joka asuu Etelä-Ruotsissa, hankki huhtikuussa 1999 Leitran. Teron keskinopeus ensimmäisellä 5000 km:llä oli 26 km/h, mikä tuntuu tosi kovalta. Tero ajelee tällä hetkellä Etelä-Ruotsissa 11,3 km:n työmatkansa Leitralla aamuin illoin. Keskinopeus joulukuussa 2000 oli "vain" vähän yli 25,3 km/h, mikä johtuu talvesta ja pyöräteistä (ennen Tero ajoi työmatkansa maantiellä). Kate tuntuu siis toimivan! Leitra nähtiin ECO-Trip 2000:ssa, jossa Tero päästeli parhaimmillaan yli 70 km/h ja jätti muut eko-ajelijat pölyyn (ks. ECO-Trip 2000:n kuvakokoelmat ja Karl Auer'in www-sivut). Tero oli mukana myös Eco-Trip 2001:ssä. Tero osallistuu ahkearasti Ruotsin HPV-klubin toimintaan. HPV Sverigen sivuilla on iso kuvakokoelma, jossa Tero ja Teron malliverstas esiintyvät monessa kuvassa.
Mikko Liukko asui Prahassa, kun hän tilasi kesällä 2001 Australiasta Sirocco-merkkisen kolmipyörän. Mikko asuu nyt Kuopiossa. Sirocco on hyvin samantapainen kuin Greenspeed, mutta hieman halvempi.
Seppo Lähdekorpi
Vaajakoskelta rakensi talvella 2005...2006 työväenopistossa nojapyörän, jossa on mielenkiintoisia teknisiä yksityisohtia.
Ismo Malmivaara Järvenpäästä ajelee Sähköpyörästä v. 2003 ostetulla oranssilla Speedmachinella.
Joona Manner, Taideteollisen korkeakoulun opettaja ja teollinen muotoilija, on suunnitellut ja teettänyt oppilastyönä viisi kolmipyöräversioita aivan omaperäisestä mallista: kääntyvä etuakseli (2 etupyörää) ja kallistuva istuin/takaosa. Leveyttä kolmipyörällä on 1,2 m, ei siis aivan helppo ajettava esim. Helsingin Kauppatorin kulmilla, mutta näyttää muuten toimivan hyvin. Etupyörät ovat pikakiinnitteiset kilpapyörätuolit pyörät, joiden jarruja käytetään toisella kahvalla ja takajarrua toisella. Vaihteena 7-vaihteinen rumpuvaihde. Kolmipyröprojektiin ovat osallistuneet teollisen muotoilun opiskelijat Miika Kuha, Ville Nenonen (kuvassa) ja Tuukka Purasmaa.
Ari Manninen Laukaasta ajelee uudella (v. 2005) Challenge Hurricanella.
Sakke (Lauri) Manninen Helsingistä ajelee kesällä 2009 hankitulla TV-Bents'illälla.
Tuusulalaisen Heikki Matilaisen lujitemuovisen täyskatetun velomobiilin malli (vasen kuva) oli näytteillä
Kaarinassa syksyllä 1996 ja puolivalmiina lasikuituversiona syksyllä 1997. Tällä hetkellä Egu on nähtävissä
Tampereen Vapriikin Velomania!-näyttelyssä. Ajoneuvon muotoilu on futuristinen. Ajoneuvossa on kaksi etupyörää normaaleissa etuhaarukoissa ja 20" takapyörä.
Egu ei suinkaan ole Heikin ensimäinen kinneri. Vuonna 1974 hän rakensi Jokapoika-lehden piirustusten mukaan
'retkeilykinnerin', joka on viereisessä kuvassa. Heikki ajeli sillä usean vuoden ajan. Retkeilykinnerin jälkeen Heikki
rakenteli amfibiokinneriä, josta ei ole kuvaa.
Höyrypyörästä on kuva ohessa. Höyrypannu kuumenee retkikeittimellä ja vieno höyry tupruaa pakoputkesta.
Nopeutta höyrypyörällä tulee ihan riittävästi.
V. 2000 valmistunut kolmipyörä oli mietitty tavallisuudesta poikkeavaksi. Nimeksi sopii vaikka Heteka.
Ohjaus tapahtui ratilla. Jarrua painettiin työntämällä ratiia eteenpäin. Heteka taitaa olla tällä hetkellä varaston orsilla,
kosk Leitra on kätevämpi ykpärivuotiseen ajoon.
Heikin keltainen Leitra näkyy toisinaan yli 20 km työmatkalla Tuusulasta Kehä Kolmoselle. Heikki haki ajokin Tanskasta ja maalautti korin Suomessa. Polkupyöräosat toimitti Tuusport ja tarvittavat viritykset teki Heikki itse. Leitra on Suomen ensimmäinen ja Rasmussenin yli kahdessadas. Rasmussen on tehnyt Leitroja jo runsaat 20 vuotta. Eteen ajanutta autoa väistäessään Heikki kaatui ja kate naarmuuntui, mutta autovakuutksesta makdettiin uusi kate, joka taas maalattiin
tuusulalaisessa automaalaamossa. Kinneri on siis uuden veroisessa kunnossa.
Oma (Esko Meriluoto) kolmipyöräprototyyppini Hipparion Protohippus 1
valmistui heinäkuun lopussa 1998 ja testiajoin sitä 43 286 km.
Yhdestä vetävästä etupyörästä on monta etua: yksinkertainen kokonaisrakenne, helppo ohjattavuus (jalkaohjaus),
puoltamaton jarrutus myös kaarteissa, hyvä tavaratila takapyörien välissä ja istuimen alla ja kohtuulliset rengaskulut,
kun vain etupyörä kuluu huomattavasti (riippuu rengastyypistä). Kolmipyörän vakavuus on hyvä, koska sen raideleveys on
suurempi ja istuimen korkeus pienempi kuin testiprotossa, jolla silläkin ajoin 4 450 km.
Nojakeista on omat www-sivunsa. – Protohippus 1 varastettiin 23.8.2006 enkä ole saanut siitä mitään vihjettä.
Ajan nyt Protohippus 2:lla.
Hipparion Protohippus 2 valmistui keväällä 2001 vaimoni käyttöön ja vaimoni mitoilla.
Maalasin Kakkosenkin keltaiseksi, mutta tällä kertaa paremmin: alumiinipohjamaali ja kaksikomponenttinen akryyli-pintamaali.
Hipsu Kakkosella oli ajettu kolme kesälomamatkaa, yhteensä vain noin n. 1000 km, ajajana viimeksi enimmäkseen tytär Pilvi,
ennen kuin sain sen käyttööni elokuun 2006 lopussa. Tällä hetkellä Hipsu Kakkonen on siis omassa testiajokäytössäni ja kilometrejä
on kertynyt yli 22 000 km lisää. YouTube'ssa on pieni
videonpätkä Protohippus Kakkosesta.
– Tästäkin pyörästä on oma www-sivunsa. Yhteensä olen siis ajanut Hipparion-kolmipyörä-nojapyörillä yli
puolitoista kertaa maapallon ympäri, 70 000 km, suurimmaksi osaksi Helsingissä ja sen lähiympäristössä.
Erja Metso Vaajakoskelta ajelee CHallnenge Hurricanella.
Ami Mononen Leppävedeltä on rakentanut kaksipyöräisen nojapyörän. Matalampi malli on myös suunnitteilla.
Jori Montonen Tampereelta on rakentanut romuosista "virtuaalinivelellä" varustetun delta-kolmipyörän, joka kaiken lisäksi kallistuu tarvittaessa. Pyörässä on vain kaksi vaihdetta, mutta siitä huolimatta Jori ajoi sillä sujuvasti kesän 2004 Eco-Tripin Etelä-Pohjanmaalla ja myöhemminkin. Jori opettaa Tampereen teknillisessä yliopistossa mm. koneenpiirustusta ja CAD:a sekä toimi vuonna 2008 Kevytkulkuneuvojen Ystävät ry:n puheenjohtajana. Jori on nojapyörärakentajille hyvä tietolähde konetekniikkaa koskevissa kysymyksissä (ks. keskusteluryhmä lowride.info).
Aimo Murtomäki Vantaalta on pannut kasaan teräsrunkoisen kolmipyörän työnimeltään Jalgratas. Aimo on jo ties kuinka mones arkkitehti, joka on innostunut hankkimaan tai rakentamaan nojapyörän. Kolmipyörä on suunnilleen mallia "Jouta", rakennusaineena nuorisopyörän runko keskiölaakereineen ja 25 mm teräsputki MIG-hitsatuin saumoin. Ajatuksia on vaihdettu Sakari Holman (Vaajakoski) kanssa. Piirustus on selvä ja yksityiskohtainen.
Jarkko Muurman Vehkalahdesta (Haminasta) rakensi keskipitkärunkoisen kaksipyörärekun vanhasta Nopsan rungosta ja 30 mm putkesta ja huomasi, ettei paikkoja enää kolottanut, kuten pystypyörällä ajon jälkeen. Jarkko on kokeillut eri kokoisia pyöriä (takana nyt 24" ja edessä 20") ja jatkaa edelleen rungon ja etuhaarukan trimmausta. Ajokokemukset (vuodelta 1999) oheisessa tekstissä.
Jarkko on myös rakentanut tadpole-mallisen kolmipyörän, jonka esikuvana ovat olleet Trice ja Thunderbolt. Viereinen kuva on päivitetty 2000-05-29. Jarkon uusin kehitelmä on Härmäpyörä, jonka valmistus alkaa Vaasassa Tapio Osalan junailemana.
Jarkon kolmas (oma) nojapyörä on keskipitkärunkoinen kaksipyöränojis.
Jarkon delta-mallinen takavetoinen nojapyörä, Trik-up-2.
Jarkon uusin kehitelmä, tadpole trike.
Risto Mäentie
Espoosta ajelee Challenge Wizardilla (20/26 OSS SWB) ja osallistuu ahkerasti mm. HePon sunnuntairetkiin.
Esa Mäkinen osti Sähköpyörästä Anthrotechin ja ajelee sillä Sipoossa.
Juhani Norrgård Tervajoelta on tehnyt tadpole-pyörän. Kuva on otettu salamalla eikä kovin selvä. Pyörässä on tuplavaihteisto ja suora ohjaus, leveys 970 mm, pituus 1198 mm,
paino noin 33 kg, eturenkaat 505 mm, rengas takana 699 mm, kääntösäde 4,6 m, istumakorkeus noin 360 mm.
Jari Ojasti Kirkkonummelta on ostanut KettWieselin kesällä 2006.
Tapio Osala Vaasasta ajoi aluksi kolmipyörällä, jonka on tehnyt Jarkko Muurman. Sittemmin Jarkko suunnitteli uuden "nuijapään" (tadpole) ja Tapio teetti siitä prototyypin, joka oli mukana syksyn 2002 sähkö- ja nojapyöränäyttelyssä Kaarinassa. Eco-Trip 2003:een valmistui ensimmäinen suomalainen kaupallinen sarjavalmisteinen trike, Härmäpyörä.
Ari Paanalalla Kuopiossa on jo hamasta muinaisuudesta ollut kotitekoinen nojapyörä ja myös nojapyörätietoa www-kotisvullaan. Sivusto vaikuttaa vanhalta ja latautuu hitaasti jos ollenkaan. Arin uusin nojapyörä on oheisessa kuvassa. Sen on rakentanut Jarkko Juvonen. Ari on Kuopion vihreiden kaupunginvaltuutettu. Ari ylläpitää lev-listaa eli LEV-postitusryhmää, jossa lähes kaikki Suomen nojapyöräkehittelyä koskeva keskustelu käytiin viime vuosiin saakka. Nykyään keskustelu käydään lowride.info -sivulla. Ari oli Kevytkulkuneuvojen Ystävät ry:n puheenjohtaja v. 2006. Nyt yhdistyksen toiminta on lopahtanut.
Kari Patila on tehnyt Ground Hugger -kaksipyörän USAlaisia piirustuksia mukaillen talven 2002–2003 aikana.
Olli Pekkanen Espoosta on jo muutaman vuoden ajellut punaisella KettWieselillä, johon hän on rakentanut
useita katoksia, viimeisin on paras ja pitää sateen ulkopuolella. Katteen yläosan runkoputket menevät teleskooppisesti
etuosan putkien sisään. Delta-nojapyörässä on Heinzmann-napamoottori apumoottorina. Olli on kokeillut myös kiinalaista napamoottoria
ja kanalaista BionX-moottoria, mutta molemmissa on ollut ongelmia. Myös KettWiesel on kaivannut uusia varaosia.
Olli on kehittänyt keittiöperäkärryn, jossa on kaikki tarpeellinen retkikeittiövarustus. Kärryä Olli on käyttänyt jo pari kertaa Ahvenanmaa kesälomamatkoilla.
Paavo Peltomaa Espoosta on osallistunut Eco-Tripeihin Oravanpyörällä, joka on käsikammilla tehostettu pystypyörä. Käsikammet käyttävät etupyörää. Eipä tarvitse pyöräilyn lisäksi harrastaa sauvakävelyä, jotta käsivarretkin saisivat liikuntaa. Kuvaa ei ole, mutta samantapainen pyörä on sivulla www.ultrabike.com.
Tuomo Perälä aikoo rakentaa Kokkolassa kaksipyöräisen nojapyörän, jossa polkimet ovat etupyörän navassa,
kuten oheisen kuvan pyörässä (kuva on Velovision-lehdestä 12/2003 ja on 'yksivaihteinen').
Sopivan vaihteen löytäminen on ongelma, on löytynyt ainoastaan Schlumpfin yksipyöräisiin tarkoitettu 2-vaihteinen (todella kallis) napa.
- Tietääkseni ei kukaan ole sopivaa vahdetta tehnyt, vaikka on yrittänyt.
Pekka Pitkänen Nummelasta kertoo itse: "Teimme kaverin kanssa vuonna 2001 samanlaisen triken kuin Hipparion, netistä saatujen kuvien perusteella. Väri kirkkaan vihreä, paino 26 kg, 4 kertaa kaaduttu eikä kertaakaan myyty. Itse tekemisen lisäksi projekti on tähän mennessä maksanut ehkä noin 1000 euroa, halpaa kun ottaa huomioon että ostimme kerralla osat kahteen ajopeliin. Harmi että nyt näyttää vähän siltä, ettei ihan heti toista pääse rakentamaan tilojen puuttumisen takia. Aikaisemmin rakensin peräkärrynkin joka voisi sopia triken perään kuin nenä päähän, tukeva kiinnitys vain puuttuu."
Keksijä Jorma Ponkala on rakentanut futiristisen aurinkoveneen, jota hän käyttää Turun saaristossa kesähuvilanaan. Veneen koko kansi on
täytetty aurinkokennoilla, joiden teho riittää sellaisenaan kuljettamaan venettä kohtuullista (4 solmua) vauhtia. Lisäksi veneessä on mm.
sähkökäyttöinen jääkaappi, paistouuni ja keittolevy. Saunasta pääsee sukeltamaan mereen suoraa pohjan läpi. Sähkövarastona ja kölipainona on 8 akkua.
Jorman vene on esitelty Tekniikan Mailmassa Nro 12/2003 ja juttu on ollut myös Helsingin Sanomissa 28.6.2005. - Jorman veneineen näin viimeksi 21.8.2003 Helsingin vierasvenesatamassa ja pääsin tutustumaan hienoon sisustukseen ja näppäriin keksintöihin,
mm. akkukäyttöiseen halogeeni-uuniin ja keittimeen. Nyt Jorma on rakentamassa huomattavasti suurempaa huvilavenettä samoilla periaatteilla.
Perttu Pyykkönen Itä-Uudeltamaalta ajeli jo 1990-luvulla lyhytrunkoisella kaksipyöräisellä Crystal Engineering'in Crystal Ross -nojapyörällä ja oli tyytyväinen erityisesti maantieajo-ominaisuuksiin. Kaupunkiajossa hän ei kuulemma erityisesti siitä pidä. Kerran on Perttu maantieajossa heittänyt täysvoltin pyörällään.
Pertun tämän hetkistä tilannetta en tiedä.
Pyörätohtori, drbig, on ostanut Jarkko Juvosen CityMaten (katso kuva Jarkon kohdalta).
Markku Pöysti osti kauan sitten kaksipyöräisen nojapyörän USA:sta. Markun uusin pyörä on täysjousitettu Vision. Vision oli aluksi hyvin lyhytrunkoinen, ja Markku otti sillä komeat lipat. Nyt pyörässä on uusi etupuomi, joka teki pyörästä ns. pitkärunkoisen (LWB, long wheel base). Ajo muuttui vakaammaksi. Viimeisin muutos on isompi etuhaarukka ja etupyörä.
Veikko Rantanen Kuhmoisista rakensi jo 1980-luvun alussa vaanerikorisen kinnerin, joka on edelleen ajokelpoinen.
Siihen aikaan hän asui Helsingissä ja käytti kinneriä työmatkoilla. Kinneri on toimiva ja vakaa ajettava,
vaikka on aika painava, arviolta 40 kg.
Ian Ray from Oulu drives the HP Velotechnik StreetMachine GT.
Markku Saarinen Jyväskylästä on rakentanut kaksipyöräinen nojakin.
Timo Sairi Helsingistä on tehnyt kaksipyöräisen nojapyörän. Pyörän osat ovat peräisin kierrätyskeskuksen
vanhasta 26" MTBstä, 20" etupyörä Kansoselta, loput hän on rakentanut itse.
Istuimessa on testissä venymätön kuituverkko. Seuraavaksi tarkoituksena on tutkia
jousitusta, koska geometria näytää olevan kunnossa. Timo työskentelee muotoilutoimistossaan
Design Studio Timo Sairi.
Markku Saarinen Jyväskylästä on rakentanut kaksipyöräinen nojakin.
Matti Salo Järvenpäästä on tehnyt Rotic-nojapyörän kierrätysosista.
Runkona on tyttöjen 24 tuumainen maastopyörä ja nokkana naisten 26 tuumaisen maastopyörän takahaarukka.
Ohjaustanko on 60-70-luvun Raleich Rodeosta ja penkkinä vanhan toimistotuolin istuin ja selkänoja.
Seppo Sarlos rakensi kesällä 1999 vanerirunkoisen kaksipyörän ja sen jälkeen putkirunkoisen kaksipyörän. Uusia ideoita on muhimassa, ehkä kate, ehkä "tuulimyllypyörä".
Aake Siekkinen Jyväskylästä osti Sakari Holmalta Wol-nimisen
nojapyörän, jonka Sakari on rakentamut. Wol on 2-pyöräinen, 24" täysjousitetusta alamäkipyörästä tehty, yläohjattu SWB-nojakki, vaihteita 21, istuin on puurunkoinen jousitetuin remmein varustettu.
Tapani Stenhammar Vantaalta osti kolmipyöräisen KMX:n toukokuussa 2008 ja täydensi sen
XT-Class:ksi vaihtamalla paremmin maantieajoon soveltuvat kapeammat renkaat ja haarukan sekä paremman vaihteiston.
Kuulemma trimmaus jatkuu edelleen (syksy 2009).
Jukka Sulonen Helsingistä on hankkinut keväällä 2005 Greenspeed Tandemin sekä englantilaisen KMX-triken. Ennestään Jukalla on ollut pari kaksipyöräistä nojapyörää.
Markku Tavasti (Kangasala) osti Nazca Paseon loppukesästä 2007.
Ilpo Tiihonen Vantaalta tilasi v. 1998 Englannista kolmipyöräisen Tricen. Hintaa kertyi n. 15.000 mk. Tilaus onnistui helposti: ensin sähköposti, sitten 200 £ etumaksusekki ja lopuksi laskun maksaminen sekillä. Tricessä ilmeni pari pikkuvikaa ECO-Tripissä 1998. Muuten Trice oli ECO-Tripin paras nojapyörä. Syksyllä 1998 kävi Ilpon pyörälle köpelösti, kun sen runkoputki repesi etuakselin kiinnityksen vierestä. Valmistaja Peter Ross epäili, että kyseessä oli jonkinlainen valmistusvirhe. Runko oli teetetty alihankintana toisessa pajassa, ja muitakin tapauksia on ollut. Ilpo sai viiden kuukauden odottelun jälkeen Englannista kokonaan uuden rungon, ja sen jälkeen Trice on toiminut moitteettomasti. Tricen valmisaja oli vaihtunut, mikä ehkä hidasti toimituksia. Peter Ross on keskittynyt kokonaan suunnitteluun, mm. sähkö-Tricen suunnitteluun, josta tosin ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. – Ilpo on myynyt ensimmäisen Tricen eteenpäin.
Ilpo sai loppukesällä 1999 tilaamansa toisen kolmipyöräisen, saksalaisen AnthroTech'in, jossa on mm. levyjarrut. AnthroTech on taajama-ajoon soveltuva kolmipyörä, jonka istuma-asento on melko pysty ja istuin melko korkealla. Pyörässä on takapyörän päällä iso tavarateline. Ilpo maksoi pyörästä 12.850 mk ja rahdista 750 mk. Pääsiäisenä 2001 Ilpo osallistui HePon Viron retkeen, jota vaivasi sama tuulinen ja räntäinen sää kuin Etelä-Suomeakin. Sivutiet ottivat kuulemma koville ajaa kolmipyörällä. Kolmipyörä on myyty MSD-tautia sairastavalle nuorelle miehelle, jolle se on lähes ainoa tapa harrastaa liikuntaa.
Kolmanneksi menopeliksi Ilpo hankki kaksipyöräisen hollantilaisen M5 Shock Proof'in, joka on matala ja nopea. Siinä on erikoisuutena yksipuolinen etuhaarukka, jousitus ja aero-vanteet. Nyt (v. 2009) Ilpo on hankkinut myös uuden Tricen.
Ilpo oli Kevytkulkuneuvojen Ystävät ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Yhdistys perustettiin v. 1999 ja sen toiminta juuttui v. 2006.
Asko Tikkanen sai S-327:nsä ajokuntoon alkutalvella 1998. Ohessa on pyörästä isompi talvinen kuva (55 kB). Myöhemmin Asko asensi istuimen alemmas ja taakse tavaratelineen ja lokasuojan. Asko oli traikkeineen pari vuotta Ruotsissa ja asuu nykyään Järvenpäässä.
Terttu Tikkasen veli Asko Tikkanen hankki 1990-luvun lopulla siskolleen kolmipyöräisen Optima Riderin. Pyörä on hollantilaisvalmisteinen ja siinä on takajousitus. Etuputkea piti lyhentää Tertun mittojen mukaan. Jarrujen kanssa oli aluksi ongelmia, jokin aluslevy puuttui akseleilta. Terttu on nyt eläkkeellä HyHy:n hommista ja asuu Maunulassa (H:ki). Terttu on ollut perustamisesta lähtien Kevytkulkuneuvojen
Ystävien toiminnan tuki. Hän mm. järjestänyt kokoustilaa HyHy:ssä ja on edelleen KevY:n tilintarkastaja.
Mika Torkkeli Helsingistä on ajellut keväästä 2002 lähtien StreetMachinella.
Teemu Tuomi Helsingistä on rakentanut koemielessä takaohjattavan kaksipyöräisennojapyörän. – Teemu suunnitteli Kevytkulukuneuvojen Ystäville niin hyvän logon, että yhdistyksen hallitus päätti antaa sille ensimmäisen sijan kauan jatkuneessa logokilpailussa.
Ville Tuovinen Helsingistä ajelee Greenspeed GTO:lla.
Olavi Vähämäki omistaa Leiba-kinnerin, jonka varustukseen kuuluvat radioamatöörilaitteet ja -antenni.
Olavin kinneristä on juttu
vaasalaisia.info-sivulla. Leiban Saksan sivut ovat osoitteessa
www.leiba.de.
Arja Vaismaa-Lehtonen Vaajakoskelta osti Veli-Matti Vuorensyrjän Greenspeed GTR 20/20:n. Ajo näytti menevän mukavasti, näytteet saatiin Eco-Trip 2001:ssä, jossa Arja oli yhdessä miehensä Timo Lehtosen kanssa. Timon ajokki, 2-pyöräinen Optima, on myös Veli-Matin entinen. Arja järjesti yhdessä Timon kanssa
Eco-Trip Finland 2003:a. Greenspeed on myyty Raumalle ja Arjalla on matala, nopea kaksipyöräinen.
Martti Vannas (Hämeenlinna) sai sytynäpäivälahjaksi KMX:n huhtikuussa 2007, ks. KMX-sivusto Englannista.
Risto Varanka kokosi paketista Viper-merkkisen kolmipyörän.
Vesa Veijonen Järvenpäästä ajelee Sähköpyörästä v. 2003 ostetulla keltaisella Speedmachinella.
Jukka Viirret on kehitellyt Python-nojapyörää ja muitakin,
kuten pitkä- ja lyhytrunkoinen nojapyörä sekä delta-mallinen kolmipyörä, joista selvitys on Jukan kotisivulla
Tee Se Itse Nojapyörä.
Jukka osaa ajaa Pythonia varsin varman näköisesti. Python-sivulla on linkki videoon, jolla Jukka esittelee Pythonilla ajoa. Saksalaisen Jürgen Mages' in sivuilla on linkkejä Python-maailmaan.
Jürgen on ilmeisesti Pythonin alkuperäinen kehittäjä.
Joni Vuorensyrjä Helsingistä on tilasi suoraan Optiman tehtaalta Hollannista Optima Rider:in
toukokuussa 2002.
Veli-Matti Vuorensyrjä Vantaalta (asuu nyt Lahdessa) tilasi ja sai v. 1998 australialaisen Greenspeed Touring Trike GTR 20/20:n
piirustukset sekä runkoputket ja hitsautti ne kasaan erikoistukevaksi GTR-pyöräksi, joka poikkeaa alkuperäisestä siten, että siinä on
26" takapyörä. Greenspeed oli liikenteessä alkukesästä 1998. Toiseksi ajopeliksi Veli-Matti tilasi Hollannista v. 1999 kaksipyöräisen
Optima Cheetah 'in. Molemmat pyörät Veli-Matti myi talvella 2001 Vaajakoskelle Lehtosen perheelle
ja tilasi Saksasta USAlaisen Bike-E 'n, koska M5 ShockProof'in tilaus Hollannista ei ottanut onnistuakseen.
Harald Zahl Helsingistä (ja Norjasta) ajaa titaanirunkoisella, sähköavusteisella Kettwiesel 'illä. Heinzmann-napamoottori on etupyörässä ja akut molemmin puolin etupyörää. Harald on juuri hankkinut uudet
tehokkaamman metallihybridiakut, vaikka edelliset lyijyhyytelöakutkin (2 x 12 Ah) avustivat kiihdytyksiä ja ylämäkiä 60...90 km yhdellä
latauksella. Joidenkin ongelmien takia moottorin ohjausyksikkö vioittui ja Harald sai Saksasta Haselta uuden ohjausyksikön. Uusin ongelma tuli
Haraldille alkusyksyllä 2006, kun KettWieselin titaaninen emäputki katkesi kesken ajon etuputken teleskoopin kohdalta. Titaanirungon murtuminen
on uutta Hasellekin ja Harald sai uuden rungon, joka asennettiin Norjassa, kolmipyörän ostopaikassa.
Tapio Ängeslevä Vaajakoskelta ajelee Challenge Fujin'illa, jossa on ohjausta vakauttamassa ilmaa ohjaava peräsin etupyörässä, mahdollisesti ainoa maailmassa. Tapion matkakertomuksia on ww-sivulla Lowride.info, mm. kertomus vuoden 2005 kestävyysajosta Challenge Fujilla.
Tapio on myös rakentanut runko-ohjattavan Pythonin ("Old-Fox Kanapee"). Ohjausgeometria on suunnilleen sama kuin omassa Hipparionissani, mutta kaksi pyrörää kolmen sijasta vaatii taitoa ja harjoittelua.
Thomas Öblom Espoosta ajelee Challenge Fujin'illa.
Pääsivulle
Nojapyörät
Sivun alkuun
