Jukka Korpela

Luonnollinen tarjousjärjestelmä bridgessä

 

Esipuhe

Tämä kirjoitus on tarkoitettu henkilölle, joka tuntee bridge-pelin säännöt ainakin suurin piirtein ja joka tarvitsee tietoja tarjoamisesta - joko siksi, ettei ole saanut siitä vielä oppia ollenkaan, tai siksi, että haluaa kerrata ja täydentää oppejaan. Kirjoitus lienee hyödyllinen erityisesti sellaisille, jotka eivät ole käyneet kursseja ja lukeneet oppikirjoja vaan oppineet vain ns. kotibridgeä ja ehkä jonkin kotikutoisen tarjousjärjestelmän.

Kirjoitus kuvailee ns. luonnollista tarjousjärjestelmää yleensä sekä sisältää erityisesti viittauksia sen suomalaiseen muunnelmaan, ns. paneelistandardiin. Luonnollisen järjestelmän tunteminen on hyväksi vaikka itse päätyisikin käyttämään jotakin muuta, pelkästään jo siksi, että valtaosa pelaajista käyttää jotakin luonnollisen muunnelmaa. (Vastustajien järjestelmä on hyvä tuntea, ja satunnaisen partnerin kanssa ei juuri kannata yrittää muuta kuin luonnollista.)

Kokeneille pelaajille tässä jutussa tuskin on uutta tietoa. Sen sijaan he saattavat löytää yhtä ja toista kritisoimista. Vaikka olenkin yrittänyt olla objektiivinen, niin jotkin omat käsitykset saattavat paistaa läpi joistakin kohdista. Lisäksi monet asiat voisi esittää selvemmin tai täsmällisemmin, ehkä jopa samanaikaisesti selvemmin ja täsmällisemmin.

Mikä on luonnollista?

Nimitys luonnollinen tarjousjärjestelmä, natural (bidding system), on varsin vakiintunut, joskin sen merkitys vaihtelee. Nimitys ei kuitenkaan ole periaatteellisesti kovin onnistunut. Vaikka järjestelmässä tarjoukset pääsääntöisesti ovat luonnollisia tarjouksia, jotka kuvaavat tarjoajan kättä luontevien, itse pelin luonteesta johtuvien periaatteiden mukaisesti, niin "luonnollinen" järjestelmä sisältää tästä paljon poikkeuksia: sopimuksia, jotka ovat kyllä yleisesti tunnettuja ja käytettyjä mutta eivät mitenkään pelkällä logiikalla johdettavissa. Esimerkiksi sangiavauksen jälkeinen kahden ristin tarjous ei luonnollisessa suinkaan lupaa ristiväriä vaan on Stayman-sopimuksen (jonkin muunnelman) mukainen kyselytarjous.

Lisäksi "luonnolliseen" järjestelmään kuuluu periaatteita, jotka koskevat tarjoamisen kokonaisuutta ja jotka ovat sopimusasioita. Erityisesti tämä koskee sitä perussääntöä, että uuden värin tarjoaminen on kierrosvaatimus useimmissa tilanteissa. Olisihan täysin mahdollista ja jossakin mielessä ehkä hyvinkin luonnollista sopia esimerkiksi, että avauksen 1 risti jälkeen vastaukset 1 ruutu, 2 ruutua, 3 ruutua jne. lupaavat kaikki ruutuvärin siten, että mitä ylempi tarjoa sitä enemmän voimaa. Siitähän seuraisi, että vastaus 1 ruutu ei suinkaan välttämättä olisi kierrosvaatimus, koska sen voima olisi rajoitettu. (En suosittele tällaisia "yliluonnollisia" järjestelmiä, mutta ajatuskoe osoittaa, että "luonnollinen" järjestelmäkin on mitä suurimmassa määrin sopimuksiin perustuva, ja tämä ehkä auttaa muistamaan ja noudattamaan niitä sopimuksia.)

Lähtökohtia

Tarjouksiin liittyviä käden pistevoimaa koskevia vaatimuksia voi olla hankalaa muistaa, ellei ole jotenkin perillä siitä, mihin lähtökohtiin ne perustuvat.

Yleensä arvioidaan, että täyspeliä varten tarvitaan yhteensä vähintään 26 pistettä (sangissa ja ylävärissä; alavärissä ehkä 28 - 29 pistettä). (Kyseessä on tietysti tilastollinen peukalosääntö - on täysin mahdollista, että täyspeli on kotona vähemmilläkin pisteillä ja että toisaalta on tilanteita, joissa pisteitä on 26 tai enemmän mutta ei mitään kotiin pelattavissa olevaa täyspeliä.)

Kun luonnollisessa järjestelmässä normaalin avauksen alaraja on noin 13 pistettä ja yläraja noin 20 pistettä, voidaan vastaajan mahdolliset kädet jakaa seuraavasti:

  • 0 - 5 pistettä: täyspeli ei todennäköinen; passataan
  • 6 - 9 pistettä: täyspeli on mahdollinen, jos avaajalla on huomattavasti lisävoimaa; tehdään yksi kättä kuvaava tarjous ja sitten passataan tai tehdään preferenssi, jos avaaja ei osoita lisävoimaa
  • 10 - 12 pistettä: täyspeli on hyvin mahdollinen, jos avaajalla on lisävoimaa; tehdään joko kättä kuvaava rajoitettu tarjous ja jätetään jatko partnerin päätettäväksi taikka tehdään ensin kierrosvaatimus ja sitten sopiva täyspelivihje
  • 13 pistettä tai enemmän: täyspeli on todennäköinen; huolehditaan täyspelin tarjoamisesta pitämällä kierrosvaatimusta yllä, kunnes voidaan päättää sopivasta täyspelistä tai slammista.
Toinen keskeinen lähtökohta on se, että ensisijaisesti etsitään täyspeliä 3 sangia tai 4 yläväriä. Erityisesti on huomattava, että sangitäyspelissä tarvitaan kaksi tikkiä vähemmän kuin alaväritäyspelissä, joten alaväripainotteisella kädellä yritetään ensisijaisesti selvittää, onnistuisiko 3 sangia. Valinta sangi- ja yläväritäyspelin välillä on usein vaikea, mutta tavallisesti yläväritäyspeli on parempi, jos yläväriä on kummassakin kädessä vähintään neljä korttia. Jos taas yläväriä on toisessa kädessä viisi ja toisessa kolme, valinta riippuu mm. siitä, onko muissa väreissä riittävät pidot.

Avaukset 1 väriä

Yleensä luonnollisessa järjestelmässä avaus 1 väriä lupaa
  • voimaa ns. normaalin avauskäden vaatimusten mukaisesti
  • arvokorttipisteitä enemmän kuin kuin kädessä on tilastollisen odotusarvon perusteella, siis yli 10 arvokorttipistettä (ap)
  • kuitenkin siinä mielessä ylöspäin rajoitetun käden, että pelaajalla ei ainakaan ole täyspeliä omassa kädessään.
  • vähintään neljä korttia tarjottua väriä.
Tällainen määrittely on kuitenkin vielä varsin väljä ja tarkemman sopimisen varassa.

Vanhanaikainen sääntö ns. normaalille avauskädelle on, että pisteitä yhteensä pitäisi olla vähintään 13, mutta nykyisin siitä saatetaan tinkiä "tilanteen mukaan" tai itse tarjousjärjestelmässäkin. Joka tapauksessa kannattaa huomata, että jos käsi on tasainen ilman viiden kortin väriä, ei 11 eikä 12:kaan arvokorttipistettä riitä normaaliin luonnolliseen avaukseen. Jos pidetään kiinni 13 pisteen minimivaatimuksesta, niin silloin sääntö "jos kaksi avauskättä kohtaa, on tarjottava täyspeli" pätee melko pitkälle.

Vaatimuksesta, jonka mukaan avaus 1 väriä lupaa vähintään neljä korttia kyseistä väriä, voidaan tinkiä ilman, että järjestelmää sen takia lakattaisiin pitämästä luonnollisena. Tarkemmin sanoen monet pelaavat sellaista luonnollisen muunnelmaa, että 1 risti lupaa vain vähintään kolmen kortin ristin tai että sen lisäksi 1 ruutu lupaa vain vähintään kolmen kortin ruudun. Usein, mutta ei välttämättä, tähän liittyy sopimus viiden kortin padasta (s.o. avaus 1 pata lupaa vähintään viiden kortin padan) tai viiden kortin yläväreistä. Paneelistandardissa tällaisia sopimuksia ei ole.

Avaus 1 väriä ei luonnollisessa ole kierrosvaatimus, vaan partneri saa passata heikolla kädellä. Tästä tietysti seuraa, että avauksella täytyy olla jokin yläraja, ja tästä taas seuraa, että tarvitaan jokin avaus hyvin vahvoille käsille, joilla ei haluta ottaa sitä riskiä, että partneri passaa. Normaalisti tällainen avaus on 2 ristiä; sen tarkempi merkitys tietenkin vaikuttaa siihen, mikä on avausten 1 väriä yläraja.

Lisäksi avausten 1 väriä merkityksiin vaikuttaa se, millaiset merkitykset on annettu muille avauksille. Luonnollisessa tämä tarkoittaa kysymystä siitä, mikä on avauksen 1 sangi merkitys. Koska yleensä kannattaa avata tarkkarajaisella avauksella varsin väljän avauksen asemesta, niin käytännössä avauksen 1 sangi merkitys "leikkautuu pois" avausten 1 väriä käyttöalueesta. Toisin sanoen jos on avattu 1 väriä, niin partnerilla on lupa jatkossa tehdä päätelmiä siitä lähtien, että avaajan käsi ei soveltunut 1 sangin avaukseen.

Avausvärin valinta

Jos kädessä on useita värejä (siis jos kädessä on useaa väriä vähintään neljä korttia), määräytyy avausväri luonnollisessa järjestelmässä yleensä siten, että avataan pisimmällä värillä vaikka lyhyempi väri olisi vahvempi. Jos siis kädessä on herttaa AKQJ ja pataa 65432, avataan padalla. Syynä on lähinnä se, että valtin pituus on yleensä tärkeämpi kuin voima: pitkän valttivärin pikkukorteilla saadaan yleensä tikkejä, ja vahvan värin isoilla korteilla useimmiten saadaan tikkejä oli se väri valttia tai ei.

Jotkut poikkeavat joskus edellä mainitusta säännöstä varsinkin juuri esimerkin kaltaisessa tilanteesta, jossa lyhyempi väri on selvästi vahvempi ja lisäksi pitempää väriä lähinnä ylempi väri. Syynä poikkeamiseen on, että ajatellaan jatkotarjoamisen monissa tapauksissa helpottuvan.

Jos kädessä on samanpituisia värejä, niin viiden kortin ja pitemmistä väreistä avataan ylemmällä värien voimasta riippumatta. Syynä tähän on ennen muuta se, että näin avaaja pääsee yleensä näyttämään molemmat värinsä ilman, että tarjoussarja joutuu liian korkealle, ja partneri voi kätevästi ilmaista preferenssin avausväriin ilman, että tarjoustaso nousee (esim. 1 pata - 1 sangi - 2 herttaa - 2 pataa).

Valinta neljän kortin värien välillä voidaan tehdä useiden eri periaatteiden mukaan, eikä esim. paneelistandardi määrittele sitä. Käytännössä pelaajien kannattaa sopia asiasta jotakin. Vaihtoehtoja ovat mm. seuraavat:

  • avataan alimmalla värillä
  • avataan sillä värillä, jossa on eniten voimaa (kuvia)
  • avataan sillä värillä, joka on käden dubbeltonin tai singeltonin väriä lähinnä alempi.
Lisäksi monet asettavat avausvärille vaatimuksia varsinkin jos kyseessä on neljän kortin yläväri; saatetaan esim. vaatia, että värissä tällöin on ainakin yksi kuva taikka esim. vähintään kolme arvopistettä. Nykyisin tällaisista vaatimuksista ilmeisesti on yhä yleisemmin luovuttu. Jos niitä käytetään, joudutaan joskus väistämättä avaamaan kolmen kortin alavärillä.

Avaus 1 sangi

Luonnollisessa tarjousjärjestelmä avaus 1 sangi lupaa tasaisen käden, jonka arvopistevoima on suhteellisen kapeissa, erikseen määritellyissä rajoissa.

Erikseen on sovittava paitsi kyseiset rajat myös se, sallitaanko avauksessa viiden kortin ylävärit. Viiden kortin alavärit ovat aina sallittuja. Paneelistandardissa viiden kortin yläväritkin ovat sallittuja, mutta monet pelaavat toisin.

Tavallisimmat sangiavauksen arvopisteavauksen rajat ovat seuraavat:

  • 16 - 18 (vanhin, Suomessakin vielä usein käytetty)
  • 15 - 17 (modernimpi, paneelistandardin mukainen)
  • 13 - 15 (melko yleinen ns. heikko sangi).
Kaikilla näillä on etunsa ja haittansa ja muitakin mahdollisuuksia on, mutta tärkeintä on toki sopia partnerin kanssa, mitä käytetään. On nimittäin huomattava, että sangiavauksen skaala vaikuttaa tarjousjärjestelmän kokonaisuuteen. (Jos esimerkiksi pelataan heikkoa sangia, niin tarjoussarjassa 1 risti - 1 ruutu - 1 sangi ei avaajan toinen tarjous voi tarkoittaa tasaista minimiavauskättä, koska silloin avaus olisi ollut yksi sangi, vaan normaalisti noin 16 - 18 ap:n kättä.)

Avaus 2 ristiä

Avaus 2 ristiä on useimmissa luonnollisen järjestelmän muunnelmissa varattu hyvin vahvoille käsille, "tykkikäsille". Tarkemmat määritelmät vaihtelevat. Voidaan esimerkiksi määritellä, että kädessä on vähintään 20 pistettä tai että pelaajalla on täyspeli omassa kädessään, siis niin vahvat kortit, että omalla puolella on täyspeli siitä riippumatta, mitä partnerilla on.

Paneelistandardissa avaus 2 ristiä määritellään niin, että se on "täyspelivaatimus tai 23 - 24 ap tasainen". Tällöin ei oteta kantaa siihen, millaisella kädellä täyspelivaatimus voidaan tehdä. Käytännössä on usein järkevää avata 2 ristillä vaikka ei ihan olekaan täyspeliä omassa kädessään; hyvin vahvalla kädellä kannattaa ehkä mieluummin ottaa se riski, että joudutaan pietipeliin kun partnerilla ei ole yhtään mitään, kuin se riski, että partneri passaa avaukseen 1 väriä kädellä, jossa olisi jotakin käyttökelpoista.

Luonnollisen järjestelmän kokonaisuuden kannalta avauksessa 2 ristiä on olennaisinta se, että rajoittaa avausten 1 väriä merkityksen ylöspäin. Tästä seuraa, että avaukseen 1 väriä saa ja pitää passata hyvin heikolla kädellä ja että muutoinkin on lupa tehdä päätelmiä avaajan kädestä sillä perusteella, että hän ei avannut voima-avauksella 2 ristiä.

Koska avaus 2 ristiä on ylöspäin täysin rajoittamaton, se on ehdoton kierrosvaatimus. Tavallisesti järjestelmään kuuluu, että vastaus 2 ruutua ilmoittaa vain heikon käden (esim. 0 - 6 ap) kertomatta mitään jakaumasta ja että muut vastaukset ovat luonnollisia ja positiivisia (eli lupaavat esim. vähintään 7 ap).

Yleensä pelataan siten, että täyspelivaatimus on voimassa, vaikka vastaaja olisi ilmoittanut heikon käden 2 ruudulla. Poikkeus: sarjassa 2 ristiä - 2 ruutua - 2 sangia avaaja ilmoittaa vahvan tasaisen käden, mutta koska käden voima on rajoitettu esim. 23 - 24 ap:hen, saa vastaaja passata äärimmäisen heikolla kädellä.

Muut avaukset

Muut avaukset voidaan määritellä monella eri tavalla puuttumatta välttämättä luonnollisen järjestelmän perusteisiin. Järjestelmän luonnollisuus ei siis yksiselitteisesti määrää, millaisia muiden avausten tulisi olla.

Melko tavallinen ja paneelistandardissa noudatettu lähestymistapa on seuraava:

  • avaukset 2 ruutua / herttaa / pataa ovat ehkäisytarjouksia, jotka perustuvat pitkään (yleensä kuuden kortin) väriin ja arvopistevoimaan, joka on alle normaalin avauskäden mutta ei olematon
  • avaus 2 sangia lupaa tasaisen käden ja paljon arvopistevoimaa; voiman tarkat rajat riippuvat järjestelmän kokonaisuudesta, erityisesti avauksen 1 sangi voimasta
  • väriavaukset 3:n tasolla ja ylempänä ovat ehkäisytarjouksia
  • avaus 3 sangia on ns. gambling eli lupaa läpikäyvän alavärin, yleensä ilman mainittavaa sivuvoimaa.
Koska useimmat näistä avauksista perustuvat käteen, joka ei täytä normaalin avauskäden vaatimuksia, ne eivät juurikaan vaikuta avausten 1 väriä, 1 sangi ja 2 ristiä määrittelyihin.

On kuitenkin melko tavallista sopia avauksille sellaisia merkityksiä, jotka menevät osittain päällekkäin luonnollisen järjestelmän perusavausten merkitysten kanssa. Tällöin perusavausten merkitys saattaa jossain määrin täsmentyä, mikä voi vaikuttaa myös jatkotarjousten merkityksiin.

Vastaukset avauksiin 1 väriä

Yleensä avaukseen 1 väriä passataan, jos vastaajalla on vähemmän kuin 6 pistettä. (Koska avaus oli 1 väriä eikä voima-avaus 2 ristiä, niin avaajalla yleensä on voimaa alle 20 pistettä. Tällöin on epätodennäköistä, että korteissa olisi täyspeli. Sitoumus ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta parempaa etsittäessä voitaisiin helposti joutua suohon. Sitä paitsi vastustajat luultavasti tulevat mukaan tarjoussarjaan, ja sitten vastaaja voi harkinnan mukaan tarjota jotakin.)

Jos vastaaja tarjoaa, hänen tarjouksensa voi olla joko omaa kättä kuvaava ns. rajoitettu tarjous, jonka perusteella avaaja usein jo osaa päättää loppusitoumuksen, tai kierrosvaatimus, joka kysyy lisää avaajan kädestä. Rajoitettuja tarjouksia ovat avausvärin korotukset ja sangitarjoukset, joskin sangitarjouksilla saattaa olla muukin merkitys.

Avausvärin korotus, esim. 1 pata - 2 pataa, lupaa 6 - 9 pistettä ja jonkinlaisen tuen avausväriin.

Avausvärin kaksoiskorotus, esim. 1 pata - 3 pataa, lupaa 10 - 12 pistettä ja tuen (vähintään neljä korttia) avausväriin. Tämä on ns. limit-korotus. (Joskus muinaisuudessa tällainen korotus lupasi vahvemman käden ja oli täyspelivaatimus, mutta nykyisin varsin harvat pelaavat niin Suomessa.)

Avausvärin kolmoiskorotuksella, esim. 1 pata - 4 pataa, voi olla erilaisia merkityksiä. Vanhemmassa tarjoustyylissä yläväriavauksen korottaminen täyspeliin lupasi tuen avausväriin ja vahvan käden (13 - 15 pistettä) mutta nykyisin ei yleensä pelata niin, koska se vaikeuttaa slammien tarjoamista syödessään tarjoustilaa. (Vahvalla kädellähän voidaan ensin tehdä kierrosvaatimus tarjoamalla uutta väriä ja avaajan toisen tarjouksen perusteella päättää, mitä sitten tehdään.) Sen sijaan se nykyisin yleensä lupaa hyvän tuen (mielellään vähintään viisi korttia) avausväriin ja jonkin lyhyyden (singeltonin tai renonssin) sekä melko epämääräisesti määritellyn arvokorttivoiman (ei mikään nollakäsi mutta kuitenkin alle normaalin avauskäden voiman). Ideana on, että tällöin varkaustikkien ansiosta oma täyspeli on melko todennäköinen, ja jos se on pietipeli, niin silloin vastustajilla hyvin mahdollisesti olisi täyspeli toisessa ylävärissä - mutta heidät on estetty löytämästä sitä. - Yleensä kai kaikki pelaavat niin, että alavärin kolmoiskorotus on puhtaasti ehkäisevä. Alavärin korotus täyspelitasolle tulee hyvin harvoin kyseeseen, koska yleensä kannattaa ensin yrittää tutkia, järjestyisikö 3 sangia.

Vastaus 1 sangi lupaa 6 - 9 arvopistettä. Lisäksi se ilmoittaa, että kädellä ei voinut tukea partnerin yläväriä eikä tarjota omaa yläväriä. Käytännössä käsi on tällöin usein (mutta ei mitenkään välttämättä) tasainen. Joskus käytetään nimitystä "negatiivinen sangi", mikä on siinä mielessä totta, että normaalisti tätä vastausta käytetään, jos mikään muukaan ei käy.

Vastaukselle 2 sangia voidaan sopia erilaisia merkityksiä. Luonnollisin on sellainen, että se lupaa 10 - 12 arvopistettä. Lisäksi se ilmoittaa, että kädellä ei voinut tukea partnerin yläväriä eikä tarjota omaa yläväriä. Käsi on yleensä tasainen mutta monet tarjoavat 2 sangia, kun kädessä on singelton avausvärissä. Korostettakoon, että hyvin yleisesti (mm. paneelistandardissa) vastauksella 2 sangia on sovittu erikoismerkitys, joka voi olla hyvin kaukana edellä kuvatusta.

Vastaukselle 3 sangia voidaan myös sopia erilaisia merkityksiä, mutta luonnollisin on sellainen, että se lupaa noin 13 - 14 arvopistettä, tasaisen käden ja pidon tarjoamattomissa väreissä. Lisäksi se ilmoittaa, että kädellä ei voinut tukea partnerin yläväriä eikä tarjota omaa yläväriä. Pistevoima on syytä pitää ahtaissa rajoissa, koska muuten helposti jää slammi pakkaan, koska avaajan on vaikea jatkaa hyvällä kädellä.

Jos mikään edellä esitetyistä ei sovellu, tulee kyseeseen oman värin tarjoaminen. Jos sitä voi tarjota yhden tasolla (ns. 1-yli-1 tarjous), riittää sama voima kuin vastaamiseen yleensä, vähintään 6 pistettä, mutta jos tarjous on kahden tasolla (2-yli-1, esim. 1 pata - 2 ristiä), vaaditaan vähintään 10 pistettä. (Jos esim. avaus on 1 pata ja kädessä on 6 - 9 pistettä, täytyy vastata 1 sangi (tai 2 pataa), vaikka kädessä olisi miten pitkä oma väri hyvänsä.)

Jos vastaajalla on useita värejä, niin värin valinta perustuu samantapaisiin sääntöihin kuin avausvärin valinta, kuitenkin siten, että

  • neljän kortin värit tarjotaan aina "halvimmasta päästä" eli valitaan alhaisin mahdollinen tarjous; jos vastaajalla on esim. neljän kortin ruutu ja neljän kortin pata, niin avaukseen 1 risti vastataan 1 ruutu mutta avaukseen 1 hertta vastattaisiin 1 pata
  • koska 2-yli-1 vaatii enemmän voimaa kuin 1-yli-1, esiintyy tilanteita, joissa joudutaan tarjoamaan neljän kortin väriä viiden kortin värin asemesta; jos kädessä on esim. neljän kortin pata ja viiden kortin risti, joudutaan avaukseen 1 hertta vastaamaan 1 pata, jos käden voima ei riitä vastaukseen 2 ristiä.

Avausten jälkeisen tarjoamisen kulmakivi on se edellä mainittu periaate, että uuden värin tarjoaminen on kierrosvaatimus. Silloin kun on kyse vastauksesta avaukseen 1 väriä, tämä sääntö on ehdoton, paitsi jos vastaaja on jo passannut aiemmalla tarjousvuorollaan. (Koska vastaajalla ei tällöin voi olla normaalin avauskäden voimaa, voi avaaja passata, jos hänen kätensä on aivan minimiluokkaa. Tämä tulee kuitenkin kyseeseen harvoin.)

Periaatteen tarkoituksena on huolehtia siitä, että vastaaja voi hyvinkin vahvalla kädellä vastata esim. avaukseen 1 risti tarjoamalla 1 pata saadakseen lisätietoa avaajan kädestä. Ei tarvitse pelätä avaajan passaavan eikä tarvitse tuhlata tarjoustilaa.

Periaatteesta seuraa, että hypyille omassa värissä (esim. 1 risti - 2 pataa taikka 1 risti - 3 pataa) voidaan sopia erilaisia erikoismerkityksiä. Tavallisinta on pelata niin, että yksinkertainen hyppy (esim. 1 risti - 2 pataa) on täyspelivaatimus, joka siis vaatii melkoisesti voimaa ja lisäksi joko hyvän värin taikka hyvän tuen avausväriin. Sellaisella kädellä vastaaja voisi toki tarjota omaa väriään ilman hyppyäkin (koska se on kierrosvaatimus). Hyppyä on usein järkevää käyttää yksivärikädellä, koska muuten voi jatkossa joutua vaikeuksiin, kun ei enää ole värejä, joilla voisi tehdä kierrosvaatimuksen, eli ei voi järkevästi kysellä lisätietoja avaajan kädestä. Varsin usein kuitenkin pelataan siten, että hyppy omassa värissä osoittaa voimaa selvästi enemmän kuin normaalin avauskäden voiman.

Kaksinkertainen (tai korkeampi) hyppy uudessa värissä on yleensä johonkin erityiseen sopimukseen perustuva. Eihän vaikkapa avauksen 1 risti jälkeen ole mitään "luonnollista" tarvetta tarjota 3 pataa, vaikka käsi ja pataväri olisi miten vahva, kun jo 1 pata on kierrosvaatimus ja 2 pataa on vieläpä täyspelivaatimus. Tavallisin sopimus lienee splinter: kaksinkertainen hyppy uudessa värissä osoittaa lyhyyden (singeltonin tai renonssin) tarjotussa värissä ja lisäksi hyvän tuen avausväriin.

Kun avaukseen 1 väriä vastataan tarjoamalla uutta väriä, niin se normaalisti lupaa aidon värin, siis vähintään neljä korttia kyseistä väriä. Erityisesti jos avaus on 1 pata, niin vastaus 2 herttaa lupaa vähintään viisi korttia herttaa.

On kuitenkin tilanteita, joissa vastaajan täytyy "valehdella" tarjoamalla väriä, jota hänellä on vain kolme korttia tai vähemmän. Kyseessä on tällöin aina alaväri. Jos esimerkiksi avaus on 1 pata ja vastaajalla on hyvä patatuki ja normaalin avauskäden verran voimaa, niin (kuten edellä kuvattiin) nykyisen tarjouskäytännön mukaan hän ei saa tarjota 4 pataa. Sen sijaan hän voi tarjota 2 ristiä tai 2 ruutua (myös ilman risti- tai ruutuväriä) ja seuraavaksi hypätä 4 pataan. Tällainen ns. delayed game raise siis osoittaa vahvan käden - ja myös sen, että tarjottu "oma väri" ei välttämättä ollut aito väri. Toinen tilanne, jossa täytyy valehdella, on esimerkiksi seuraava: partneri avaa 1 ruutu ja sinulla on vahva käsi, viiden kortin ruutu eikä muita värejä; on tietysti mahdollista tehdä sopiva korotus ruudussa, mutta silloin voi olla vaikeaa selvittää ajoissa, onko 3 sangia paras sitoumus - niinpä voi olla kannattavaa tarjota ensin 2 ristiä.

Vastaukset avaukseen 1 sangi

Sangiavauksen jälkeen vastaajan tehtävänä on lähinnä selvittää kaksi asiaa: riittääkö yhteinen voima täyspeliin sekä pelataanko sangia vai yläväriä. Jos omassa kädessä ei ole yläväriä, kannattaa yleensä pelata sangia; jos taas on, kysytään avaajan tarkempaa jakaumaa.

Vastausten pisterajat riippuvat avauksen pisterajoista. Jos avaus lupaa esim. 15 - 17 ap, niin koska täyspeliin tarvitaan yleensä yhteensä 26 pistettä,

  • 0 - 8 pisteellä vastaaja yleensä passaa tai, jos kädessä on pitkä väri, tekee loppusitoumuksen väripelissä
  • 9 - 10 pisteellä vastaaja tekee täyspelivihjeen, esim. 2 sangia
  • 11 pisteellä tai enemmällä vastaaja huolehtii täyspelin tarjoamisesta.
Luonnollisen järjestelmän yksinkertaisimmassa versiossa avauksen 1 sangi jälkeiset kahden tason väritarjoukset tarkoittavat seuraavaa:
  • 2 ristiä : ylävärikysely (Stayman), vähintään 9 pistettä
  • 2 ruutua / herttaa / pataa : pitkä, yleensä vähintään kuuden kortin väri ja vähän voimaa (0 - 8 pistettä), loppusitoumus
mutta on olemassa monia muitakin muunnelmia (esim. myös 2 ruutua voi olla kysely).

Stayman-kyselystä on lukemattomia muunnelmia, mutta yksinkertaisin on se, että avaaja tarjoaa mahdollisen ylävärinsä 2:n tasolla tai niiden puuttuessa 2 ruutua. Erikseen on sovittava, mitä tarjotaan, jos on molemmat ylävärit.

On tärkeää huomata se ero vastauksissa avauksiin 1 väriä ja 1 sangi, että väriavaukseen oman värin tarjoaminen alimmalla tasolla on kierrosvaatimus mutta sangiavaukseen ei, vaan sangiavaukseen se on pysäytys eli kielto jatkaa tarjoamista.

Toisaalta jos sangiavaukseen tarjoaa oman värin hypäten, se on täyspelivaatimus.

Jatkotarjoaminen

Jos avaaja toisena tarjouksenaan tarjoaa uutta väriä alimmalla tasolla (esim. 1 risti - 1 ruutu - 1 hertta), se ei ole ehdoton kierrosvaatimus, joskin siihen passataan varsin harvoin. Jos avaajalla on hyvin vahva käsi, hänen täytyy osoittaa lisävoimansa jollakin tavalla, esim. hypyllä. Avaajan hyppy uudessa värissä (esim. 1 risti - 1 ruutu - 2 pataa) on kierrosvaatimus, sen sijaan hyppy avausvärissä ei ole (mutta se on vahva tarjous).

Ellei muuta ole erikseen sovittu, avauksen ja vastauksen jälkeiset tarjoukset ovat luonnollisia. Uuden värin tarjoaminen lupaa siis vähintään neljä korttia kyseistä väriä, partnerin värin tarjoaminen jonkinlaisen tuen siihen ja sangitarjous yleensä lupaa jonkinlaisen pidon tarjoamattomissa väreissä.

Oman värin tarjoaminen uudestaan lupaa lisää pituutta siinä: uudelleen tarjoaminen vähintään viisi korttia, vielä uudelleen tarjoaminen kuusi jne. Toisaalta oman värin tarjoaminen uudelleen alimmalla mahdollisella tasolla ilmoittaa myös, että käsi on minimiluokkaa (aiempaan tarjoamiseen nähden). Esimerkiksi sarjassa 1 ruutu - 1 hertta - 2 ruutua avaaja kertoo minimikäden, noin 13 - 15 pistettä, kun taas esim. sarjassa 1 ruutu - 1 hertta - 2 ristiä voi avaajalla olla hiukan enemmänkin voimaa.)

Useimmat pelaavat niin, että uuden värin tarjoaminen kolmen tasolla (esim. 1 pata - 2 ruutua - 3 ristiä) on paitsi kierrosvaatimus myös täyspelivaatimus. Tästä tietysti seuraa, että pelaaja ei aina voi tarjota kaikkia värejään vaan jokin väri voi jäädä pimentoon. Jos minulla on minimiavauskäsi, jossa on viiden kortin pata ja neljän tai viiden kortin risti, niin partnerin vastattua (avaukseni 1 pata) 2 ruutua en saa siis missään nimessä tarjota 3 ristiä (vaan 2 pataa, tai ehkä joissakin tilanteissa 2 sangia tai 3 ruutua).

Lisäksi tarjousten jatkaminen silloin, kun kierrosvaatimusta ei ole voimassa, osoittaa jonkinlaista lisävoimaa. Yleensä vältetään hyppääviä tarjouksia, mutta jos kädessä on merkittävästi lisävoimaa, voi hyppy aiemmin tarjotussa värissä olla tarpeen. Esimerkiksi sarjan 1 hertta - 1 pata - 2 ruutua jälkeen tarjous 2 herttaa ei olisi kierrosvaatimus vaan päinvastoin tällainen ns. yksinkertainen preferenssi osoittaisi, että vastaajalla ei ole merkittävää lisävoimaa aiempaan tarjoamiseensa nähden. (Myöskään 3 herttaa ei olisi kierrosvaatimus mutta osoittaisi lisävoimaa.)

Tärkeä periaate on, että ns. reverse-tarjous lupaa lisävoimaa. Reverse-tarjous voidaan avaajan reversen osalta määritellä näin: avaaja tekee reversen, jos hän tarjoaa värejään niin, että avaajan halutessa tehdä preferenssin avausväriin hän joutuu tarjoamaan sitä kolmen tasolla. Esimerkiksi sarjassa 1 ruutu - 1 pata - 2 herttaa avaaja tekee reversen. Luonnollisessa järjestelmässä reverse lupaa sekä lisävoimaa että erityisen jaon, nimittäin sellaisen, että avausväri on vähintään viisi korttia ja toinen väri sitä lyhyempi (mutta kuitenkin vähintään neljä korttia). Lisävoima tarkoittaa, että käsi on selvästi parempi kuin minimiavauskäsi, käytännössä yleensä vähintään 17 pistettä. Aloittelijat hyvin usein syyllistyvät siihen pahaan virheeseen, että tekevät reversen, kun vain jakaumaa koskeva ehto on voimassa. Tarjoaminen voi mennä pahasti pieleen, kun partneri olettaa merkittävästi vahvemman avauskäden. (Miten sitten pitää tarjota, jos on minimiavaus ja esim. viiden kortin ruutu ja neljän kortin hertta ja partneri vastaa 1 pata? Oikein on tarjota kaksi ruutua, ellei sitten 2 sangia tai 2 pataa tule kyseeseen.)

Usein sanaa "reverse" käytetään yleisemmin tarkoittamaan tarjousta, joka lupaa saman verran voimaa, kuin varsinaiseen reverseen vaaditaan, siis esim. vähintään 17 pistettä. Saatetaan esim. sanoa, että sarjassa 1 risti - 1 pata - 3 ristiä avaaja tekee reversen. Tämä on kuitenkin hämäävää, ja parempi olisi käyttää esim. ilmaisua "reversevoima".

Jos täyspelivaatimus on voimassa, niin hyppäävät tarjoukset ovat heikkoja, ellei niille ole sovittu erikoismerkitystä. Tämän syynä on mm. se, että täyspelivaatimuksen ollessa voimassa ei tietenkään kannata tehdä täyspelivaatimusta. "Heikkous" on tietysti suhteellista aiempiin tarjouksiin nähden eli tarkoittaa sitä, ettei kädessä ole mitään voimaa, jota ei jo olisi osoitettu. Esimerkiksi sarjassa 1 risti - 2 pataa - 4 pataa avaaja osoittaisi patatuen mutta muutoin aivan minimaalisen avauskäden, erityisesti sellaisen, joka ei näytä lupaavalta slammia ajatellen. Vähänkin vahvemmalla kädellä ja patatuellahan avaaja voi tarjota rauhassa 3 pataa, jolloin valtti on sovittu ja voidaan keskittyä tutkimaan sitä, jäädäänkö täyspeliin vai etsitäänkö slammia.

Jos oma puoli on tarjonnut kolmea väriä, niin neljännen värin tarjoamiselle on usein sovittu erikoismerkitys. Tavallisinta on, että se on yleinen kierrosvaatimus, joka ei lupaa kyseistä väriä vaan pikemminkin kysyy pitoa siinä. (Usein tämä ilmaistaan sanonnalla "neljäs väri vaatimus", mutta se on sikäli harhaanjohtavaa, että ilman erillistä sopimustakin neljäs väri uutena värinä on vaatimus. Parempi on sanoa esim. "neljäs väri yleinen vaatimus, ei lupaa väriä".) Tarkastellaan vaikkapa seuraavaa sarjaa: 1 pata - 2 ruutua - 2 herttaa - 3 ristiä. Ilman edellä mainittua erikoissopimusta 3 ristiä lupaa ristivärin (ja on vaatimus). Yleensä on kuitenkin harvinaista, että neljäs väri sattuisi olemaan yhteiseksi valttiväriksi sopiva. Jos taas vastaajalla on ristipito, olisi luonnollisempaa tarjota käden voiman mukaan 2 sangia tai 3 sangia kuin 3 ristiä. Niinpä nykyisin kai useimmat pelaavat niin, että tällaisessa tilanteessa 3 ristiä on yleinen vaatimus, joka kysyy lisätietoja partnerin kädestä. Jos partnerilla on ristipito, niin hän yleensä tarjoaa 3 sangia. Jos taas ei, niin hän tekee jonkin muun kättään mahdollisimman hyvin kuvaavan luonnollisen tarjouksen.

 

Sivun alkuun       Etusivulle